Ollessani hyvin nuori
halusin tehdä käsilläni jotain sievää.
Päästyäni kondiittorin oppiin tuo tarve tuli täytettyä,
työpäivät tosin tahtoivat loppua kesken!
Kun myöhemmin tapasin
puolisoni, siirryin hänen yritykseensä työhön
pesula-alalle.
Työ asiakaspalvelussa oli mieleistä mutta kädet tuntuivat surkastuvan
ilman askartelua.
Saimme kaksi kivaa poikaa ja
heidän kasvettuaan ikään
jolloin äitiä ei tarvita joka mutkassa,
löysin harrastuksen joka vei mennessään!
Posliininmaalaus toi elämään täytettä!
Kun maalasin myös posliinisia lampunjalkoja, halusin niille yksilölliset
varjostimet.
Helpoimmin se käy tekemällä ne itse!
Aika on tuonut mukanaan
muutakin mukavaa, joskus posliininpolttouunissani sulaa lasi,
todella mielenkiintoinen materiaali sekin.
Mukaviin asioihin kuuluu
myös muutto Ruovedelle!
Toivottavasti näyttelyni tuo
valoa sinunkin syyskuiseen päivääsi!
Ruovedellä 3.9.2007
Helena Thomenius